Miksi sanatonta esineteatteria ohjaa materiaalin oma tahto Sanattoman esine- ja materiaaliteatterin voima syntyy hetkestä, jolloin katsoja alkaa nähdä tutun esineen uudella tavalla. Kun puhe ei selitä tapahtumia, huomio siirtyy näyttelijän ja materiaalin väliseen suhteeseen: miten käsi lähestyy, miten esine vastustaa, miten tila muuttuu ja milloin liike keskeytyy. Jännite ei silloin perustu siihen, mitä hahmo kertoo, Continue reading →
