Nukketeatteri on erittäin vanha taiteenlaji. Euroopassa nukketeattereita on ollut olemassa jo noin 1500-luvulta, mutta Aasiassa niillä on vielä pidemmät perinteet. Aasiassa nukketeatterilla on myös merkittävä rooli kulttuurin kuljettamisessa myös syrjäisemmille seuduille, sillä monissa Aasian maissa nukketeatteri oli kiertävä. Nukketeatterin nuket voivat olla naruista suoraan vedettäviä esimerkiksi puusta valmistettuja hahmoja tai käsinukkeja. Varjoteatterin juuret juontavat vielä pidemmälle. Varjoteatterissa liikuteltavien nukkehahmojen varjot heijastuvat kankaalle. Suosituinta varjo- ja nukketeatteri on ollut Aasian maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa. Nykyisin nukketeatteri koetaan enemmänkin lasten teatteriksi, ja monet nukketeatteri järjestävät esimerkiksi suosittuja koululaisesityksiä, jotka ovat takuulla suosittuja. Toisaalta esimerkiksi helsinkiläinen Nukketeatteri Sampo järjestää aikuisten illan, jossa esitetään Shakespearen Romeo & Julia. Nukketeattereissa järjestetään myös erilaisia työpajoja. Nukketeattereita löytyy Suomessa lähes 40 paikkakunnalta aina Rovaniemeltä Sipooseen. Isommilla paikkakunnilla, kuten Tampereella ja Helsingissä nukketeattereita on useampia.
Nukketeatteri osaksi kotouttamista
Mielenkiintoisen uuden näkökulman nukketeatteriin ja kotouttamistoimintaan on tuonut esille Anne Lihavainen, joka on alkanut järjestää nukketeatteria osana valmistavaa opetusta. Hän on tuonut nukketeatteripajatoimintaa Pukinmäen koululle Helsinkiin. Valmistavan opetuksen oppilaat pääsevät osalliseksi hänen ideoimaansa nukketeatteripajaa. Valmistava opetus on tarkoitettu esi- tai peruskouluikäisille maahanmuuttajalapsille, joilla ei syystä tai toisesta ole riittäviä valmiuksia aloittaa peruskoulua Suomessa omalta luokkatasoltaan. Lähinnä tämä tarkoittaa yleensä sitä, ettei maahanmuuttajalapsella ole koulunkäyntiin riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa. Valmistavan opetuksen idea on lukuvuoden aikana koittaa saattaa kielitaito riittävälle tasolle ja muutenkin kotouttaa maahanmuuttajalasta, tai -aikuista, osaksi suomalaista kulttuuria. Pukinmäessä nukketeatteri vierailee 13-16 vuotiaiden luokassa, jossa oppilaita on 13. Ryhmäkoko lienee optimaalinen work shop -tyylisen toiminnan toteuttamiseen. Miksi nukketeatteria sitten tuodaan valmistavan opetuksen luokkaan? Mikä on sen idea? Lihavaisen mukaan herkässä iässä olevat nuoret hakevat vielä minuuttaan, minkä vuoksi nuken takana voi olla helpompi ilmaista itseään. Toisaalta nukketeatteri ja roolin ottaminen myös helpottaa tunteista puhumista, ja kaikki puhuminen luonnollisesti auttaa kielen oppimisessa. Teatterin ja ilmaisutaidon keinot ovat suosittuja ryhmäyttämisessä, ja luultavimmin niin nukketeatterilla kuin ilmaisutaidollakin on paljon annettavaa maahanmuuttajalasten kotouttamiseen. Teatterin kautta he saattavat saada myös koulun ja oman kulttuuripiirin ulkopuolisia tuttavuuksia.
Nukketeatterin kantaaottava voima
Nukketeatterilla, kuten tavallisellakin teatterilla on taiteen kantaaottava voima. Taiteen keinoin on mahdollista ottaa kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Eräs ajankohtainen ja jo pitkään puhuttanut ongelma on ekologinen kriisi, joka maapalloa tällä hetkellä koettelee. Ekologisella kriisillä tarkoitetaan ekologisesti kestämätöntä tilannetta, jossa ihminen on toiminnallaan aiheuttanut maapallon kestokyvyn ylittymisen. Tätä kestokykyä voidaan mitata ainakin kolmella kriittisellä mittarilla, joita ovat ilmakehän hiilidioksidipitoisuus, typen kierto sekä biodiversiteetin, eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisellä tarkoitetaan eliölajien määrän radikaalia pienentymistä. Hiilidioksidipitoisuus puolestaan kertoo omaa tarinaansa ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista. Tähän huolestuttavaan tilanteeseen on havahduttu toimimaan myös nukketeatterin keinoin. Lohjalainen Ylös, alas, ympäri –nukketeatteri on tuottanut näytelmän, jonka ideana on herätellä ihmistä ajattelemaan omia kulutustottumuksiaan ja ohjata ajattelua ekologisempaan suuntaan. Teatterin keinoin voi koittaa herättää ihmisiä kysymään itseltään muun muassa sitä, miten oman kotitalouden tuottamaa jätteen määrää voisi vähentää. Nukketeatteri on oiva keino tarttua ajankohtaisiin kysymyksiin, sillä sen viestiä ei koeta tuputtavana, vaan jokainen voi luoda taiteesta oman tulkintansa. Pääasia on kuitenkin, että se herättää ajattelemaan. Näin on jo kylvetty muutoksen siemen.